Onko tämä ihmisestä peräisin? Kalle Lähde herää vaimonsa Katrin tönäisyihin. Hän on yöllä tullut baarista kotiin ja tajuaa laskeneensa sen isomman alleen.
– Oli se karmeaa. Tungin nöyränä lakanat ja petauspatjat jätesäkkiin, vein ne pihan perille roskikseen ja itseni suihkuun. Häpeä oli kammottava, siihen piti nopeasti saada lisää viinaa, Kalle kertoo.
– Se oli taas hyvä syy juoda, kun oli tommonen käynyt, Katri lisää.
Ja juomaan Kalle myös lähti. Siihen Katrilla ei ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa.
Tapahtumasta on vuosia, ja sen karuus ja sumea logiikka ovat jo muuttuneet Kallen ja Katrin mielessä mustaksi huumoriksi. Nyt he istuvat Oripäässä sijaitsevan omakotitalonsa tuvassa ja katsovat toisiaan silmiin. Vieraille on annettu villasukat jalkaan, leivinuuni hohkaa, kolme koiraa poukkoilee kirjavia räsymattoja kasaan.
Kallelta on juuri ilmestynyt kirja Happotesti, jossa hän kuvaa lähes 30-vuotista alkoholistin taivaltaan raadollisen tarkasti. Kirja on sen loppua lukuun ottamatta yksi yhteen todellisuuden kanssa: sammumisia, putkareissuja, juomista juomisen perään, viinanhimon ylivoimaisuutta suhteessa ihan kaikkeen. Kirjan toinen päähenkilö on vaimo.
Miksi Katri ei koskaan lähtenyt ja jättänyt miestään? Mikä piti pariskuntaa yhdessä?
Sitä Kalle ja Katri ovat miettineet itsekin, karumman kautta.
Alkoholistin aivot
Seurustella Kalle ja Katri alkoivat vuonna 2000, kun Kalle oli 33- ja Katri 26-vuotias. Kalle oli juuri palannut meriltä, jonne hän oli lähtenyt ensi kertaa jo 16-vuotiaana. Katri, perheensä ainoa lapsi ja lapsenlapsi, opiskeli sairaanhoitajaksi.
Merillä Kalle oli tottunut rankkaan ja jatkuvaan juomiseen. Kuivina kausinaan hän piti kunnostaan huolta. Kun juominen oli pakko katkaista, hän pystyi sen vielä tekemään.
Katri rakastui Kallen sinisiin silmiin ja maailmanmiehen meininkiin. Kalle taas tunnisti Katrissa hoivaajan, joka pitäisi hänestä huolta.
– Katri oli läheisilleen uskomattoman lojaali; ihminen, johon todellakin voi luottaa. Alkoholistin aivoillani tajusin, että Katri hoitaisi ne asiat, jotka jäisivät minulta tekemättä.
Ja niin kävikin: jo ennen yhteenmuuttoa Katri kävi hakemassa laskut Kallen eteisen lattialta ja maksoi ne.
– Hoivaaminen luonnistui minulta hyvin heti alusta alkaen. Siihen vaikuttivat myös ujouteni ja huono itsetuntoni. Hoitaessani Kallea tunsin itseni tärkeäksi ja merkitykselliseksi, Katri kertoo.
Elämä kiertyi viinan ympärille
Ensijärkytyksensä Katri koki, kun Kalle aloitti erään päivän sihauttamalla olutpullon auki aamuseitsemältä. Se unohtui kuitenkin nopeasti.
– Olin rakastunut ja katselin Kallea vaaleanpunaisten linssien läpi. Olin elänyt suojattua elämää, enkä osannut pitää juomista kovin dramaattisena.
Toisaalta Katri toivoi ja uskoi, että Kallen juominen jossain vaiheessa vähenee ja loppuu.
– Minulla oli se klassinen ajatus, että minähän sen miehen parannan, minun kanssani se raitistuu.
Sukulaisten kauhuksi Katri ja Kalle menivät nopeasti naimisiin ja muuttivat Oslon lähelle Norjaan.
Muutto oli Kallen päähänpisto.
– Suoritin siinä sellaisen maantieteellisen paon. Juoppohan pakenee juopon elämäänsä eikä ymmärrä, että se seuraa mukana.
Töitä etsiessä Kallen suunniteltu elämänmuutos unohtui. Hän pyrkikin etsimään olosuhteita, jotka mahdollistaisivat juomisen.
– Etsin työpaikkaa, jossa olisi joko pitkiä vapaita tai muuten vapaa meininki. Palkka ja kaikki muu olivat sivuseikkoja.
Kokin töitä löytyi nopeasti, ja Katri aloitti työt sairaanhoitajana. Päällepäin kaikki näytti hyvältä, mutta kulissien takana elämä alkoi kiertyä yhä voimakkaammin Kallen juomisen ympärille. Se alkoi noudattaa sykliä, jonka vaiheet molemmat oppivat tunnistamaan.
– Ensin tuli kuivahumala, josta tiesin juomisen kohta alkavan. Kallesta tuli hermostunut, äkkipikainen ja muita halveksuva. Askel piteni, rinta röyhistyi, alkoi se kukkopoikavaihe, Katri kertoo.
Kalle haukkui poliitikot, viihdeohjelmien juontajat, naapurit. Autossa tieraivo nosti päätään. Lopulta Kalle kehitti riidan jostain täysin tyhjänpäiväisestä saadakseen syyn lähteä baariin.
Seuraavana aamuna Kalle saattoi herätä eteisen lattialta täysissä pukeissa, ilman muistikuvia edellisillasta. Jos kuntoa riitti, baari kutsui taas. Sitä eivät Katrin anelut, pyynnöt tai uhkaukset muuksi muuttaneet.
Putken ajaksi Kalle hankki pitkän sairausloman valittamalla masennusta ja unettomuutta.
Juominen loppui vasta, kun kroppa ja pää eivät enää ryyppäämistä kestäneet. Krapulavaiheessa Kalle makasi päiväkausia sikiöasennossa pystymättä syömään tai menemään suihkuun. Katri kantoi kotiin olutta tasoittamaan Kallen krapulaa, koska putkea ei voinut lopettaa kerralla. Muuten edessä olisi ollut kramppeja ja ambulanssireissu sairaalaan.
Kallelta alkoi tulla anteeksipyyntöjä ja lupauksia, ja niiden kautta pariskunta pääsi syklin seuraavaan vaiheeseen. He kävivät taas töissä ja elivät normaalia parisuhde-elämää.
– Vasta myöhemmin olemme tajunneet, ettei arki mitään normaalia ollut silloinkaan. Ilmassa oli jatkuvaa jännitystä.
Kotona Katri siivosi hullun lailla, ja töissä molemmat tekivät pilkuntarkkaa jälkeä, ettei kukaan epäilisi minkään olevan vialla.
Selvää kautta kesti pari kolme viikkoa, joskus parikin kuukautta. Sitten viinanhimo alkoi hakata Kallen päässä, ja pian edessä oli uusi putki. Taas mentiin.
Hyvä syy juoda
Suomeen paluun jälkeen 2000-luvun puolivälissä Katri alkoi saada fyysisiä oireita ja luuli niiden johtuvan pahasta olostaan. Vuonna 2009 selvisi, että kyse olikin muusta. Katrilla todettiin MS-tauti.
Miten reagoi Kalle?
– No sehän oli minulle taas hyvä syy juoda, kun vaimokin sairastaa. Että kyllä elämä on kamalaa.
Katri ei itsekään tiedä, kuinka hän MS-diagnoosin aiheuttamasta järkytyksestä selviytyi.
– Onneksi tautini on aaltomaista, ei sitä, että mennään ryminällä pyörätuoliin. Pari vuotta sitten löytyi lääke, jonka ansiosta tauti ei ole pahentunut.
Eikä Katrilla olisi ollut varaakaan masentua, olihan hänellä Kalle hoidettavanaan. Kierre syveni: ryyppyputket pitenivät ja kuivat kaudet lyhenivät.
Keväällä 2013 tilanne eteni siihen, että Kalle soitti baaritiskiltä töihin ja sanoi itsensä irti.
– Siitä alkoi se lopullinen ralli. Heinäkuun loppuun mennessä oli helvetti irti. Olin kuin mörrimöykky, join kossua pitkinä kulauksina. Jos en olisi mennyt hoitoon, olisin jouluun mennessä kuollut.
– Sinä tai minä, Katri sanoo ja jatkaa: – Tilanne oli niin solmussa, että ajattelin, ettei se voi loppua kuin jommankumman kuolemaan. Aamuisin mietin, menenkö töihin vai ajanko rekan nokkaan.
![Kalle ja Katri Lähde]()
Menisitkö hoitoon?
Pohja oli saavutettu. Kun Katri ehdotti puhelua minnesotamallista päihdehoitoa antavaan Rehappi-hoitokeskukseen, Kalle suostui. Puhelu oli käännekohta parin tarinassa. Kalle liikuttuu, tämä on vähän herkkä paikka.
– Sen puhelun aikana tajusin, että nyt puhutaan asioista oikeilla nimillä. Puheluun vastasi toinen juoppo. Hän sanoi, että tule tänne, me tiedetään.
Hoidon kahden ensimmäisen päivän aikana Kallelle tehtiin selväksi, että hän on sairastunut tautiin nimeltä alkoholismi.
– En olekaan luuseri, valehtelija ja kusipää, eikä juomisessa ole kyse minun selkärangattomuudestani. Syy juomiseeni ei ole masennus, ahdistus eikä mikään lapsuuden trauma vaan alkoholismi.
Toinen tärkeä oivallus – niin triviaalilta kuin se kuulostaakin – oli se, että juominen ei suinkaan ollut vain Kallen yksityisasia, vaan sillä oli voimakkaita negatiivisia vaikutuksia hänen läheisiinsä, ennen kaikkea Katriin.
Hoitoon kuuluu viikonloppu, jonka aikana hoidossa olijat joutuvat kohtaamaan silmästä silmään kaikki ne, joita heidän alkoholisminsa on satuttanut.
Viikonlopun aikana kaikki paha kaivetaan esiin ja käydään läpi. Sen jälkeen asioihin ei enää koskaan palata.
– Se oli todella rankkaa. Istuin salin keskellä ja kuuntelin, kun Katri, äiti, isä, veljet ja appiukko kertoivat suoraan ja kaunistelematta juomiseni aiheuttamista tuskista. Seuraavana päivänä kerroin kaiken omin sanoin – näin tarkistettiin, että olin todella kuunnellut ja ymmärtänyt, mitä minulle kerrottiin, Kalle sanoo.
Viikonloppu oli rankka myös Katrille, eikä pelkästään Kallen takia. Se alkoi pitkällä luennolla, joka kertoi paitsi alkoholismista myös läheisriippuvuudesta.
– Tajusin silloin sairastuneeni siihen, mutta ajatus oli niin raaka, että työnsin sen pois. Halusin uskoa ongelmiemme ratkeavan sillä, että Kalle raitistuu.
Eron partaalla
Kalle raitistuikin ja palasi kotiin kuukauden hoitojaksolta muuttuneena miehenä. Enää viina ei hallinnut Kallen mieltä kuten aiemmin selvinä kausina.
Kireys kotona ei kuitenkaan hellittänyt. Katrin oli vaikea tottua siihen, ettei elämässä ollutkaan totuttua sykliä. Kun katastrofivaihetta ei enää tullutkaan, Katri teki sen itse.
– Kaaosta osasin hallita, mutta uutta elämää en. Jatkoin suorittamista ja kodin jatkuvaa siivoamista, en osannut olla muuten. Voin huonosti ja haastoin riitaa.
Katrille tuotti suurta mielipahaa se, että Kallella alkoi olla omia mielipiteitä ja hän halusi ottaa osaa yhteisiin päätöksiin ja askareisiin. Nehän olivat Katrin aluetta, hänen tonttiaan, josta hän oli yksin huolehtinut vuosikaudet.
Eron partaalla oltiin jo muutaman kuukauden päästä. Nyt oli Katrin vuoro nöyrtyä.
– Syy ongelmiimme ei enää ollut Kallen alkoholismi vaan oma läheisriippuvuuteni.
Katri hakeutui Rehappin läheisriippuvaisten intensiivihoitoon, joka perustuu paljolti samaan kuin Kallen saama alkoholistien ja addiktien hoito. Sen aikana Katri tajusi hukanneensa itsensä.
– Minussa ei ollut yhtään tippaa tervettä itsekkyyttä, koska elämäni oli pyörinyt vain Kallen tarpeiden ehdoilla. Minun täytyi ihan alusta asti opetella, että vastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on itselläni.
Samalla löytyi vastaus siihen, miksi hän ei lukuisista kehotuksista huolimatta ollut kyennyt lähtemään ja jättämään Kallea.
– Vaikka ymmärsin, että se olisi ollut järkevää, en pystynyt tekemään mitään sen eteen. Elämäni oli kietoutunut niin voimakkaasti Kallen tarpeisiin, että siitä tuli itsestäänselvyyttä, normaalia. Olin ihan yhtä sairas kuin Kalle vain sillä erolla, että minun henkeni ei haissut viinalta.
Rankkaa oli tajuta myös, että omalla hoivaamisellaan Katri mahdollisti Kallen juomisen.
– Mehän olimme kunnon pariskunta, jolla oli kunnollinen elämä, laskut maksettuina ja kaunis koti. Siellä juopon oli oikein hyvä mellastaa. Jos meillä olisi ollut lapsia, nekään eivät olisi estäneet minua juomasta. Niillä olisi ollut niin hyvä äiti, että kyllä se niistä olisi huolen pitänyt, Kalle sanoo.
Katrin kaltaisia naisia kutsutaan usein vahvoiksi: he kestävät mitä vain ja pitävät perhettä pystyssä.
– Vahvoja he ovatkin, mutta myös sairaita. Ja onnettomia.
Jos joku vastaavassa tilanteessa oleva tulisi nyt Katrilta kysymään, mitä hänen pitäisi tehdä, Katri neuvoisi lähtemään pois.
– Niin minunkin olisi pitänyt tehdä, Katri sanoo.
– Se on todella raaka neuvo, mutta se on ainoa oikea, Kalle jatkaa.
– Juopolle pitää tarjota mahdollisuus: joko sinä nyt lähdet hoitoon tai sitten minä lähden kävelemään. Ja sitten lähtee myös. Joku voi ajatella, että se kuulostaa tekopyhältä, koska oma vaimoni ei niin tehnyt. Mutta Jos Katri olisi lähtenyt aikanaan, minulla olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: raitistua tai juoda itseni hengiltä. Se ei kuitenkaan enää olisi ollut Katrin vastuulla. Jokainen voi pelastaa vain itsensä.
Lue lisää: Puolison läheisriippuvuus
Uusi mahdollisuus
Nyt Kalle ja Katri ottavat päivän kerrallaan. Paranemisprosessit ovat yhä käynnissä.
– Onhan tämä ollut sellaista toiseen tutustumista, että nyt tässä on tämä raitis Kalle, sellainen kuin hän ihan oikeasti on. Samoin kuin toisinpäin, Katri sanoo.
Millainen Kalle sieltä 15 vuoden jälkeen paljastui?
– Älykkäämpi, jos mahdollista. Miellyttävämpi, huomioonottavampi ja huomattavasti luotettavampi. Turvallinen.
Entä Katri?
– Katri osaa rentoutua tänä päivänä. Hän on lämpimämpi ja helpommin lähestyttävä. Hänen ympärillään on rauhallisuutta ja vierellään helppo olla. Katri on myös huomattavasti paremman näköinen, koska viha ja katkeruus vääristävät ihmisen kasvot, sanoo Kalle ja hymyilee vaimolleen pöydän yli.
– Hoidon jälkeen meitä on kaksi uutta ihmistä aloittelemassa yhteiselämäänsä uudelleen. Meillä on uusi mahdollisuus.
Lue lisää: Mistä tiedät, että on aika erota?
Testaa: Juotko liikaa alkoholia?
The post Alkoholismistaan kirjoittanut Kalle Lähde: Raitistumisen jälkeen oli tulla ero appeared first on Anna.fi.
